Ennakkotehtävä
Lue LOPSin (2015) arviointia käsittelevä luku 6.
Lue myös se, mitä oman oppiaineesi LOPS-perusteissa
todetaan arvioinnista.
- Mitä arviointiin liittyviä keskeisiä käsitteitä teksteistä
nousee?
- Mitkä käsitteet ovat mielestäsi vaikeasti tulkittavia?
- Mitä käsitteitä pidät oman arviointityösi kannalta
keskeisimpinä?
- Mitä kysymyksiä arviointi
sinussa herättää?
Oma aineeni on kuvataide. Kuvataiteen arviointia käsittelevässä osiossa esiin nousevia käsitteitä ovat mm. arvioinnin pitkäkestoisuus ja vuorovaikutteisuus, itsearviointi ja vertaisarviointi. Kuvataiteen ops-tekstiä leimaa kautta linjan vaikeselkoisuus, ja tämä näkyy myös arviointitekstissä (esim. "Arviointi kohdistuu visuaaliseen havaitsemiseen"). Arviointitehtävät ovat melko vaativia: opettajan tulisi mm. huomioida "opiskelijan kuvataiteellisen osaamisen kehittyminen", mikä on jokseenkin mahdotonta jos opiskelija osallistuu vain yhdelle pakolliselle kurssille.
VastaaPoistaHyvä huomio edistymisen arvioinnista, joka kaiken lisäksi ei esim. opetusryhmässä "näy" kaikkien opiskelijoiden kohdalla samanaikaisesti.
PoistaOppiaineeni terveystieto. Lukiolaista ja opetussuunnitelmasta tulee esiin:
VastaaPoista- opiskelijan oppimisen arviointi
- arvioinnin formatiivinen luonne (palautteenanto)
- elinikäistä oppimista tukevat menetelmän itse- ja vertaisarviointi
- arvioinnin monipuolinen näyttö
- tavoitteenasettelu ja arvioinnin kriteeriperusteisuus.
- opettajien ja oppilaiden oikeusturva
- arvosanan antaminen, ylioppilaskirjoitukset ja summatiivinen arviointi
- oppimistulokset ja reflektiivisyys
- terveystieto-oppiaineen erityispiirre on terveysosaaminen
Työni kannalta on keskeistä on terveysosaamisen arviointi. Ongelmallista on arvioida terveysosaamista koko laajuudessaan. Terveysosaminen koostuu viidestä ulottuvuudesta: tiedot, taidot, kriittinen ajattelu, itsetunto ja vastuullisuus.
Oppilas arvioinnin kannalta hankala käsite on formatiivinen arviointi. Hyvin toteutettu formatiivinen arviointi kun voi olla prosessin ja testin yhdistelmä. Testi on tällöin osa oppimisprosessia. Summatiivisen arvioinnin tulisi toimia testinä, mutta myös edistää oppimista. Siten formatiivinen ja summatiivinen arviointi ovat osittain samaa asiaa.
1. Poimin luvusta 6 seuraavat keskeiset käsitteet:
VastaaPoista- Itsearviointi
- Vertaisarviointi
- Kirjallisesti annettu sanallinen arviointi/numeroarviointi/suoritusmerkintä
- Palaute: suullinen arviointikeskustelu
- Suullisen kielitaidon koe
- Lisänäytöt, opintojen hyväksilukeminen, osaamisen tunnustaminen
- Erillinen kuulustelu oppimäärän arvosanan korottamiseksi
- Arvioinnin uusimis- ja oikaisumahdollisuus
Kommentteja luvusta 6:
Yllätyin, kuinka mekanistisesti ja summatiivista arviointia painottaen luvussa arviointia kuvattiin; aivan kuin se olisi kirjoitettu ensisijaisesti koulusihteerille, opinto-ohjaajalle ja rehtorille. Ei siinä mielestäni riittävän eksplisiittisesti ohjeistettu opettajaa siitä, mitä, milloin, miten tai edes miksi arvioidaan.
2. Opetan psykologiaa, joten tässä keskeisiä käsitteitä PS:n arvioinnista:
Arvioinnin kohteena ovat
- keskeisten sisältöjen tiedollinen osaaminen ja kokonaisuuksien hallinta
- tiedon muokkaamistaito
- kyky soveltaa tietoa arkipäivän tilanteisiin
- kyky arvioida oppimaansa tietoa
Kommentteja: Hämmästelin, miksi psykologian arvioinnin keskeisiä taitoja ja tietoja ei oltu järjestetty vaativuustason mukaan (esim. Bloomin taksonomian mukaisesti), järjestelin ne tähän itse taksonomisesti, koska se helpottaa omaa ajatteluani : )
3. Opetan toisena aineena uskontoa, joten tässä keskeiset käsitteet UE:n arvioinnissa
- Ohjaavuus, kannustavuus (tämä on siis formatiivista arviointia)
- Arvioinnin kohteena ovat:
- Oppijan oppimisen suunnittelu, arviointi ja kehittäminen (siis metakognitiiviset taidot)
- Tiedon hallinta, soveltaminen ja arvioiminen, yleissivistys
- Dialogitaitojen hallinta, vuorovaikutustaidot
Kommentteja: Uskonnon tekstissä oli kivasti tiivistetty olennainen (suluissa omat lisäykset).
4. Omassa arviointityössäni keskeiset käsitteet:
- Formatiivisen ja summatiivisen arvioinnin erojen tiedostaminen
- Kannustavuus ja realistisuus
- Monipuolisuus ja jatkuva arviointi
5. Yleistä pohdintaa ja ihmettelyä:
Hämmästelin, miten vähän minulle hyödyllistä tietoa arvioinnista LOPSissa on - siinä ei eritellä selkeästi eri arvioinnin lajeja. Ehkä arviointia on vaikea erottaa tavoitteista ja sisällöistä - ehkä arviointi-informaatio pitää lukea rivien välistä LOPSin muusta tekstistä.
Isoin kysymys omassa työssäni on: miten arvioida objektiivisesti dialogitaitojen hallintaa ja muita vuorovaikutustaitoja?
Yksi arvioinnin väline, jota pidän niin ongelmallisena, etten uskalla edes kokeilla: ryhmäkokeet. En luota omiin kykyyni havainnoida objektiivisesti kaikkea olennaista. Haluaisin kuulla tutkijoiden kommentteja ryhmäkokeista arvioinnin välineenä.
Kiitos, että rohkenit kirjoittaa myös haasteista. En ole juurikaan törmännyt tutkimuksiin, joissa olisi kuvaamallasi tavalla myös havinnoitu tilanteessa esille tulevia asioita. Yksi opetuskokeilu, joka on tehty reilu vuos sitten Viikin norssissa on kiinnostava. Ktso tästä lisää:Parikoe matematiikan koemuotona: http://tutkoke.blogspot.fi/2017/03/parikoe-matematiikan-arvioinnin-muotona.html
PoistaKäsittelemme huomenna enemmän, mitä haasteita havainnointiin liittyy arvioinnin näkökulmasta.
Arviointiluvussa käytetään usein sanoja arviointi ja palaute, mutta ne ovat määrittelemättä opetussuunnitelman perusteissa. Arviointi voi olla monenlaista ja ainakin itsearviointi ja vertaisarviointi on myös mainittu usein opetussuunnitelmassa. Mielenkiintoinen käsite on myös "monipuolinen näyttö" ja sanapari "tiedot ja taidot".
VastaaPoistaErityisesti kuitenkin "monipuolinen näyttö" on ongelmallinen silloin, kun sitä ei ole erityisemmin määritelty. Sinänsä siihen on helppo keksiä merkityksiä, mutta sillä on liian paljon erilaisia tulkintoja.
Myös "edistyminen" tai "opinnoissa eteneminen" on vaikeasti tulkittava. Ensinnäkin tämä on aina suhteessa johonkin lähtötasoon. Toisaalta kun edistymistä on mitattava kaikkia aineen yleisiä ja kurssikohtaisia tavoitteita vasten niin "edistyminen" on hyvin eri asia jokaiselle arvioitavalle.
Ehkä oman arviointityön kannalta keskeistä on katsoa arvioinnin tavoitteita, jotka ovat "tukea opiskelijaa kehittämään ja tiedostamaan omaa kemian osaamistaan". Jos pyrkii tarjoamaan opiskelijalle mahdollisuuksia ymmärtää niin arviointityö on varmaan oikeassa suunnassa.
Isoja kysymyksiä herää erityisesti kohdassa, jossa kerrotaan, että oppimis- ja kielivaikeudet tulee ottaa huomioon erityisjärjestelyinä arvioinnin tekemisessä ja "voidaan" (eli on siis pakko) ottaa huomioon myös määrättäessä kurssiarvosanaa. Huomioitavat opiskelijan rajoitteet ovat nykyään hyvin yleisiä ja usein hyvin vakavia. Käytännössä usein tarvittaisiin tulkki tai henkilökohtainen parin tunnin haastattelu apuvälinein jokaiselle erityisopiskelijalle, jotta arviointiin ei vaikuttaisi opiskelijan kyky tuottaa vastauksia.
Ehkä tämä liittyy yleisemmin isoon kysymykseen arvioinnissa. Samanlainen ei välttämättä tarkoita tasa-arvoista eikä sama resepti tietenkään toimi kaikille. Mutta miten ihmeessä jokaiselle erilainen on kaikille tasa-arvoista? Ja pitäisikö arvostelussa luopua kokonaan objektiivisuuden tavoittelusta, jos tiedetään, että sitä ei voida taata?
Onpa kiinnostavaa lukea pohdintojasi. Ilahduttavalta tuntuu, että olet nostanut samoja asioita, kuten monipuolinen näyttö ja edistymisen arviointi, joita huomenna käsittelemme tarkemmin. Olen kanssasi täysin samaa mieltä siitä, että esimerkikis koulutuksen tasa-arvolla emme tarkoita enää samoja asioita kuin vielä 20 vuotta sitten. Juuri eriytyvät koulutuspolut ja erilaiset painotukset, joita mielestäni kuvaat hyvin, on alkanut tuottaa juuri sitä, mitä kysymyksessäsikin esität. Koulutuksen tasa-arvo kaipaakin uudelleen määrittelyä!
PoistaJan osui mielestäni tässä asian ytimeen. Tämän kanssa kipuilemme varmaan kaikki aktiivisesti.
PoistaOpetan äidinkieltä ja kirjallisuutta.
VastaaPoistaLopsista esiin nousee "oppimisprosessin aikainen
arviointi, henkilökohtainen tavoitteenasettelu, itsearviointi, vertaisarviointi ja palaute tukevat
opiskelijaa kehittämään osaamistaan". Arvioinnista sanotaan myös, että arvosanaan vaikuttavat monipuoliset näytöt kursseilla.
Arvioinnissa kysymyksiä herättää etenkin arvioinnin ja arviointikriteerien läpinäkyvyys. Myös monipuolinen arviointi herättää kysymyksiä. Mikä on riittävän monipuolista arviointia? Kokemukseni mukaan opiskelijat suhtautuvat vakavammin numeroarviointiin, kuin esimerkiksi "pelkkään" sanalliseen palautteeseen. Mitä sille voisi tehdä?
Hyviä ja kiinnostavia havaintoja. Jutellaan tästä koulutuksessa enemmän. Mielestäni kyse on pitkälti siitä, missä määrin opiskelija alkaa ymmärtää erilaista arviointipalautetta aj sitä, että sen tehtävät ovat hurjan erilaisia. Tämä on mielestäni myös jotain sellaista, jota opiskelija ei voi lähtökohtaisesti itse oivaltaa, vaan hän tarvitsee tähän myös opettajan ohjausta.
PoistaOpetan taidelukiossa Musiikki ja kulttuuri-kurssia, jollaiseksi opettamani aine Musiikin historia muuttui vuosien 1994, 2003 ja 2015 ops-perusteiden myötä. LOPS 5.19 luku sisältää keskeisimmän : "... syventää oman ja muiden kulttuurien tuntemusta. ...auttaa arvostamaan kulttuurien monimuotoisuutta ja ymmärtämään kulttuurien- ja taiteidenvälistä vuorovaikutusta. ...kehittää valmiuksiaan taiteelliseen työskentelyyn, aktiiviseen kulttuurivaikuttamiseen, teknologian hyödyntämiseen musiikillisessa ilmaisussa sekä median tarjonnan kriittiseen tarkasteluun."
VastaaPoistaTärkeää on "jokaisen opiskelijan musiikillisen osaamisen kehittyminen" ...."turvallisessa ilmapiirissä" niin oppimisen aikana kuin sitä arvioitaessa.
Mutta sanat luovat maailmaa, ja nämä ovat monella tapaa tulkittavissa, mukaan lukien 'taide', 'kulttuuri' ja - 'musiikki'. Peruskysymyksiä siis.
Arvioinnissa liian suuri tulkinnallisuus saattaa koitua kohtaloksi. Siksi kiinnitinkin huomiota kommenttiisi sanojen/käytettyjen käsitteiden monitulkintaisuuteen.
PoistaOlen biologian ja maantieteen opettaja ja OPSin saatesanat biologiaan ovat selkeät, maantieteestä sen sijaan jäin miettimään miten vaadittava maantieteellisen ajattelun arvointi totetutetaan?
VastaaPoistaMuita arvointiin liittyviä kysymyksiä, joita olen pohtinut ovat:
Miten OPSissa mainittavia "taitoja" (på svenska kompenteser) arvioidaan? Miten eri digitaalisia välineitä käytetään arvioinnin tukena?
Itse olen aina kokenut, että arvoinnin tulisi olla oikeudenmukaista (ja siten myös objektiivista). Mutta onko kuitenkin niin, että vain subjektiivinen arviointi voi olla oikeudenmukaista? Eli jos arvointia tehdän monin eri työkaluin sekä asettamalla selkeät tavoitteet ja arviointikriteerit arvoinnista tuleekin näkyvää opiskelijalle ja näin oikeudenmukaisuus ja tasa-arvoisuus lisääntyy??
Kiinnostavia pohdintoja Evi. Olen tutkimusryhmässä (HisLit), jossa pohdimme historian ja äidinkielen oppiaineiden näkökulmista, miten opettaa historian taitoja ja miten niitä arvioidaan? Sekä mitä ovat kaikille yhteiset geneeriset taidot (kuten tekstitaidot) ja miten ne poikkeavat oppiaineen tekstitaidoista? Hyvin samoja asioita siis yritämme tavoittaa kuin sinäkin. Vaikka meillä onkin eri oppiaineet, voit halutessasi katsoa, olisiko meidän ryhmän tutkimusarikkeleissa jotain, jota voisit peilata maatieteeseen: https://tuhat.helsinki.fi/portal/fi/projects/engaging-in-discipl(be90ff9f-9a48-437f-b7c7-add0dce82793).html
PoistaOppiaineeni ovat maantiede ja biologia. Teksteistä nousevat esille etenkin seuraavat arviointiin liittyvät käsitteet; itsearviointi, vertaisarviointi, ajattelu-, argumentointi ja -tutkimustaidot, tiedonprosessointitaidot.
VastaaPoistaOpetussuunnitelmassa sanotaan kurssisuoritusten arvioinnista, että erilaisten tuotosten lisäksi käytetään opiskelijan oppimisen ja työskentelyn havainnointia. Tämän arviointi, muuten kuin erilaisten tuotosten avulla, tuntuu haasteelliselta etenkin suurten ryhmien kanssa. Arviointiin liittyen mieltä painaa usein ajan puute, sillä monipuolisen ja erilaisille kursseille sekä ryhmille sopivan arvioinnin kehittämiseen menee paljon aikaa.
Oppiaineeni on matematiikka.
VastaaPoistaYllätyin, jälleen kerran kun edellisestä lukemisesta on pari vuotta, kuinka paljon LOPSissa painotetaan itsearviointia, monipuolista arviointia ja arvioinnin merkitystä opiskelijan oppimisen ja jopa "työskentelyn suunnittelun" työkaluna. Kuitenkin valtaosa kappaleesta 6 käsittelee teknisiä arvioinnin seikkoja kuten arvosana-asteikkoa, kurssin suorittamista yms.
Oppiaineen omassa osiossa toki puhutaan siitä mitkä oppimisen tavoitteet ovat, muttei sielläkään aukaista arvioimisen tapoja enempää tai avata mitä monipuolinen arviointi olisi matematiikassa. Arvioinnin kohteet näyttäytyvät hyvin vahvasti teknisten taitojen ja sitten toisaalta hyvin vaikeasti määriteltävien ja mitattavien tavoitteiden listana. Esimerkiksi opiskelija "harjaantuu käsittelemään polynomifunktioita" ja "oppii näkemään matemaattisen tiedon loogisena rakenteena".
Kuten muutkin ovat kommentoineet jää aika tulkinnanvaraiseksi minkälaiseen monipuoliseen näyttöön arvosanan tulisi perustua ja mikä on dialogisuuden paino arvosanassa tai opiskelijan "oppimisen ja työskentelyn havainnointi"? Jos "Arvosanan antaminen on yksi arvioinnin muoto." niin mikä on muun arvioinnin rooli ja tarkoitus esim. ajatellen jatko-opintoihin hakeutumista?
Onpa mainioita kommentteja Linda. Minua on heti alusta lähtien mietityttänyt tuo viimeisenä tektissäsi oleva lause, varisnkin kun LOPS-perusteissa seuraava luku käsittelee arvosanan antamista! Puhutaan tänään tai viimeistään huomiota arvioinnin monipuolisuudesta ja siitä, mitä se käytännön opetustyössä tarkoittaa.
PoistaOppiaineeni on suomen kieli. Arvioinnin keskeiset käsitteet ovat mm. opiskelijan itse- ja vertaisarviointi. Opiskelijat arvioivat omia taitojaan kurssin/jakson aikana tekemällä itsearviointiharjoituksia.
VastaaPoistaAineen arvioinnissa opettajan pitäisi monipuolisesti antaa palautetta opiskelijalle. Itse käyn kurssin aikana arviointikeskustelua jokaisen opiskelijan kanssa (ainakin kerran). Opiskelija saa arvioinnin aikana kertoa millä osa-alueella on onnistunut/edistynyt ja mitä tulisi vielä kehittää. Pitäisikö arviointikeskustelua käydä joka viikko? Haasteena on ajanpuute ja ryhmien koko.
Ihailen sitä, että ennätät käydä yhden arviointikeskustelun kurssin aikana kaikkien opiskelijoittesi kanssa. Arviointi-/ oppimiskeskustelua ei todellakaan ole tarkoitettu käytäväksi joka viikko. Sen tehtävänä on avata opiskelijalle hänen edistymistään niissä osala-lueissa, jotka ovat kurssin kannalta keskeisiä sekä auttaa ymmärtämään omaa oppimistaan ja edistymistään osana opiskelua.
PoistaKokeilen, koska eilen kirjoitin kommentin. Kun julkaisin sen, tuli error-viesti, jonka seurauksena kommenttini katosi. Toimiikohan nyt.
VastaaPoistaToimii : )
PoistaKommenttini meni väärään blogitestiin (ilmeisesti edellisen kurssin vastaavaan tekstiin). Tässä siis sama uudestaan.
VastaaPoistaKeskeisiä teemoja mm.:
Arvioinnin merkitys
- oppimisen edistämisessä
- kannustamisessa
- osana vuorovaikutusta
- palautteen saamisessa
- tiedon antamisessa muille
- opetuksen vaikuttavuuden tutkimisessa
Arvosana on yksi osa arviointia ja perustuu monipuoliseen näyttöön.
Tavoitteet ja arviointiperusteet selvitettävä kurssin alussa.
Vaikeasti tulkittavissa tämä: Palaute sekä itse- ja vertaisarviointi
ohjaavat opiskelijaa tarkentamaan asetettuja tavoitteita ja kehittämään työskentelyään tavoitteiden
suuntaisesti.
Ymmärrän kyllä lauseen, mutta sen toteuttaminen käytännössä on haasteellista. Pohdin myös paljon sitä, miten kurssin aikana tapahtuvan arvioinnin tulisi näkyä kurssiarvosanassa, jos sen tarkoituksena on kannustaa oppimaan. Arvioidaanko prosessia vai lopputulosta, osaamista kurssin lopussa vai aktiivisuutta ja osallisuutta?
Toisaalta hieman epäselväksi jää se, mihin päättöarviointi perustuu. Annetaan tiukka pakollisten ja syventävien kurssien arvosanojen aritmeettinen keskiarvo, mutta näytöillä sitä voi korottaa. Mikä riittää näytöksi? Miten tässä toteutuu arvioinnin monipuolisuus?
Keskeisimpinä käsitteinä pidän nyt arvioinnissa edellä esitettyyn kysymykseen viitaten arvioinnin monipuolisuuden, kannustavan palautteen antamisen ja aikataulutuksen.
Kysymyksiä ja pohdintoja arvioinnista:
- MIten pidetään oppilaiden ja opettajan työmäärät kohtuullisena?
- Miten järjestetään aikaa kohtaamiselle ja henkilökohtaiselle ohjaukselle?
- Miten tehdä arvioinnista luotettavaa (esim. kopiointi, näennäisesti tehdyt tehtävät jne.)?
- Miten järjestää itsearviointi ja miten se huomioidaan kurssiarvosanassa?
Keskeisiä käsitteitä:
VastaaPoista- kannustava ja monipuoliseen näyttöön perustuva arviointi
- opintojen aikainen arviointi (ei pelkästään arviointiviikolla tapahtuva)
- opiskelijan työskentelyä kehittävä arviointi
- palautetta antava arviointi
- arvioinnin läpinäkyvyys
- itse- ja vertaisarviointi
Vaikeimmin tulkittava käsite on opiskelijan oppimisen havainnointi - miten se on mahdollista toteuttaa?
Toinen vaikea asia on arvosanan antamisen ja kaiken muun arvioinnin välinen suhde.
Oman arviointityön kannalta keskeisimpiä käsitteitä: arvioinnin monipuolisuus ja läpinäkyvyys
Tämän hetkisiä kysymyksiä tai pohdintoja:
Miten opiskelijat saadaan asettamaan itselleen tavoitteita ja valitsemaan sopivia työskentelytapoja?
Miten opettajan aika ja kyvyt riittävät arviointiin lukion kurssilla, jossa on 40 opiskelijaa?
Miten toimitaan ryhmässä, jossa opiskelijat ovat hyvin eritasoisia ja turvataan kunkin opiskelijan oikeus oppimiseen?
Arvioinnin toteuttaminen eri oppiaineissa on erilaista, ja opiskelijoiden voi olla hankala ymmärtää asiaa.
Opiskelijat ovat usein hyvin konservatiivisia (haluavat esim. että kurssi arvioidaan vain päättökokeen perusteella).
Tämä on Jaana Ikosen, Marjut Haussilan ja Päivi Mattilan yhteinen vastaus!
Ero formatiivisen ja summatiivisen arvioinnin välillä on todella tärkeä. Koen, että kaikki opettajat (puhumattakaan oppilaat ja vanhemmat) eivät ymmärrä tätä eroa. Esim. paine palkita ahkeraa opiskelijaa korkeammalla arvosanalla, vaikka tiedot ja taidot eivät vielä osoita sen tason osaamista. Summatiivisen arvioinnin kurssin ja lukion lopussa pitää olla luotettavaa, jotta muut koulut, korkeakoulut ja työnantajat arvostavat lukion päättötodistusta ja ylioppilastutkintoa.
VastaaPoistaSeuraavassa Marjutin tekstiä kahdessa osassa: Kollegoiden kanssa yhdessä tehtyihin yleisiin huomioihin tässä vielä ääni kentältä eli ope <-> oppilas vuoropuhelua ops/didaktiikka/arviointi-aihepiiriistä, mitä en saanut palautettua blogin kautta.
VastaaPoistaMusiikki ja kulttuuri-kurssien kokonaisuuteen ja kehittämiini käytäntöihin liittyen:
2-vt:n OPISKELIJAN PALAUTE 3. KURSSIN PÄÄTTYESSÄ:
Täytynee vielä huomauttaa yhdestä muku-opiskeluun liittyvästä seikasta. Kahden ensimmäisen kurssin aikana kiinnostus klassiseen musiikkiin (tai ylipäätään mihinkään 1950-lukua ennen tehtyyn) ei oikein ottanut tuulta alleen ja muku oppiaineena tuntui ehkä hieman ikävältä. Nyt kolmannen kurssin aikana olen alkanut kiinnostumaan klassisesta musiikista. En tiedä, onko se nämä perustietoa oppilaalta oppilaalle tuoneet esitelmät, kurssin sisällön ajankohta vai alanko yksinkertaisesti vain sisäistämään asioita ja oppia hahmottamaan piirteitä eri musiikin aikakausilta ja niiden kehityksestä. Joka tapauksessa tämä kurssi on ollut hyvin antoisa, inspiroiva sekä mielekäs. Haluan kiittää siitä sinua sekä poikkeuksellisia oikeuksiani tällaisiin vain taidelukiossa mahdollisiin kursseihin.
OPE:
Ilahduin kovasti, koska koin palautteesi pohdituksi ja rehelliseksi, ja se liittyy asioihin, mitä olen itsekin joutunut miettimään kolmen opetussuunnitelmakierroksen mittaan. Periaatteita, joita didaktisessa kirjallisuudessa on esitetty, on tutusta tuntemattomaan sekä kronologisesti etenevä kertomus. Ajattelen kuitenkin, haastavasti ja oppimaani nojaten, että on tärkeää, että musiikkiin liittyviä asioita ei palastella hallittavaksi järjestykseksi siivoamalla pois epäpuhdasta kohinaa.
Mutta kun asiaa ajatellaan holistisesti - mitä yritän tehdä, koska musiikki nyt on alati muotoaan muuttava ilmiö/laaja ja elävä ilmiökenttä - ollaan äärettömän äärellä ja se on pelottavaa. Mutta polkuja myöden edetään, hitaasti ja varmasti, jos opiskelijat lähtevät ennakkoluulottomasti mukaan retkelle. Kokemusmaailman ajan ja paikan avartuessa musiikkien myötä ja kulttuurin lukutaidon kehittyessä oppimisen mahdollisuus ja ilo, joka on hieno portti elinikäiseen oppimiseen, luovat itseään ruokkivan kehän:
OPISKELIJA:
"Nyt kolmannen kurssin aikana olen alkanut kiinnostumaan klassisesta musiikista."
OPE: Olet ottanut haltuun taitoja ja tietoja orientoitua maailmaan ja musiikkeihin sekä lukea ja tulkita ääniympäristöä ja auditiivista karttaa, josta etsimme hyvän kriteerejä
OPISKELIJA:
"En tiedä, onko se nämä perustietoa oppilaalta oppilaalle tuoneet esitelmät...,"
OPE:Samanlaisia opiskelijoiden tekemiä esitelmiähän on tehty kahdella aiemmallakin kursseilla, mutta tämän kurssin materiaali on monin tavoin läsnä meitä ympäröivässä, epäpuhtaassa ja siksi niin todeksi ja tutuksi koetussa globaalissa maailman musiikissa. Samanlaista perustietoa olen suodattanut opittavaksi kahdella aiemmallakin kurssilla. Olisiko oma ymmärrys toiminnasta kehittynyt?
OPISKELIJA:
"...kurssin sisällön ajankohta..."
OPE: Kokemukseni mukaan muku3 on "helpoin" kurssi . Kurssin materiaali on monin tavoin läsnä meitä ympäröivässä, epäpuhtaassa ja siksi niin todeksi ja tutuksi koetussa globaalissa maailman musiikissa.
3. lokakuuta 2018 klo 11.22
Marjutin teksti jatkuu...
VastaaPoistaOPISKELIJA:
"...vai alanko yksinkertaisesti vain sisäistämään asioita ja oppia hahmottamaan piirteitä eri musiikin aikakausilta ja niiden kehityksestä."
OPE:
•varmasti, jos olet tunneilla läsnä ja kiinnität huomiota oppiainekseen, etkä keskitä huomiotasi muuhun. Elät oppimaan oppimisen prosessia, ja siitä riittää iloa lopuksi elämää. Onneksi olkoon!
OPISKELIJA:
saat ehdottomasti käyttää palautettani! On mahtavaa että vaatimaton tunnustukseni pääsee pedagogisiin tarkoituksiin. Ennakkoluulottomuus musiikillista ymmärrystä kohtaan on varsin olennaista, ja olen huomannut sen olevan hyödyksi ainakin itselleni. Koen, että muku oppiaineena on myös hyvin hankalaa opettaa, sillä oppilaiden taustat ja lähtökohdat ovat hyvin erilaisia. Joukossa on monta vuotta klassista musiikkia opiskelleita ja untuvikkoja, jotka eivät ole kuunnelleet kolmea minuuttia pidempiä kappaleita. Muku-tunnit ovat kuitenkin jossain määrin tasavertaisia, että jokainen voi oppia jotain. Perustiedot omaava voi laajentaa käsityksiään ja saada uusia näkökulmia, ja jotkut saavat inspiraation tietystä kappaleesta, mikä antaa kiinnostuksen kipinän. Jos mukua verrataan vaikka johonkin luonnontieteeseen, josta suurimmalla osalla on peruskoulun pohjatieto, on muku hyvin poikkeava ja täten haastava oppiaine. Olen samaa mieltä kommenttiesi kanssa ja toivon, että saatte hyvän keskustelun aikaiseksi!
Minua jäi hieman harmittamaan, etten paneutunut oppiaineeseen kahden aikaisemman kurssin aikana kunnolla, mutta en näe sitä esteenä ettenkö voisi opiskella musiikkia laajemmin omalla ajallani.
Kiitokset vielä kurssista
Oma loppukaneettini:
Tässä vuoropuhelussa tiivistyy olennainen haasteista ja ratkaisuista, joiden äärellä olen askarrellut 1970-luvun lopulta asti, kun otin vastaan didaktiikan sijaisuuden opettajankoulutuslaitoksessa. Tein avauksia koulun ops-kierroksien yhteydessä 1994, 2003 ja 2015 haastaen pohdintaa ontologisista ja episteemisistä kysymyksistä, joiden
Kasvatustieteen perinne on toisaalta kokeellisessa luonnontieteessä, toisaalta hengentieteellisessä filosofiassa ja sen vaikutukselta ei voida välttyä. Sieltä tulee valmiit mallit hallinnan logiikkaan perustuen (vrt. klassinen autotehdas-malli(, kun taas taiteen äärellä yritetään hahmottaa ilmiöitä erilaisista näkökulmista ja toimintamahdollisuuksista käsin).
Musiikinopettajien kesken väänsimme tätä traditiota toiminnallisuuden ideaan liittyen viime syksynä. Sisäinenkin liike on tärkeä!
...ja siihen auttaa Mahlerin 3. sinfonia, jonka voi kuunnella YLE Areenasta mainion RSOn ja kunniakapellimestarin innoittavan liidin siivittämänä
VastaaPoistahttps://areena.yle.fi/1-4502767#autoplay=true